Yliopistolaki ja Aalto-yliopiston valmistelu

Perustuslakivaliokunnan yliopistolaista viime viikon keskiviikkona antaman lausunnon mukaan säätiöyliopistot voivat olla perustuslain mukaisia yliopistoja. Säätiöyliopistolla voi olla ulkopuolinen hallitus ja säädekirjan allekirjoittaneille yksityisille tahoille turvataan lailla vähemmistöedustus hallituksessa. Perustuslakivaliokunta kuitenkin edellytti, että säätiöyliopiston hallituksen valinta tapahtuu yliopistoyhteisön omin päätöksin.

Kirjoitin yliopistolain vaikutuksesta Aalto-yliopiston valmisteluun sisäiseen viestintäkanavaamme seuraavasti:

"Muutosprosessi kolmesta tilivirastoyliopistosta Aalto-yliopistoksi edellyttää huolellista valmistelua, joka on hyvässä vauhdissa. Tätä ovat myös säätiön perustajat - Suomen valtio ja yksityiset tahot - säätiötä perustaessaan edellyttäneet. Meidän on hyvä muistaa, että Aalto-yliopisto on suomalaisen yliopistouudistuksen pilottihanke, Turun ja Itä-Suomen yliopistojen ohella, ja valmistelua on tehty kaikissa näissä yksiköissä, jotta valmiudet lainmukaisen yliopiston käynnistämiseen ovat olemassa lain tullessa voimaan.

Suomen valtio ja yksityiset tahot perustivat Aalto-korkeakoulusäätiön ennen yliopistolain käsittelyä, jotta eduskunta voi nähdä, minkälaiselle säätiölle ollaan lainsäädännöllä antamassa yliopistotehtäviä. Kesäkuussa 2008 eduskunta hyväksyi lisätalousarviossaan 200 miljoonan valtion rahoituksen Aalto-korkeakoulusäätiölle. Säätiö on jo luonut edellytyksiä yliopiston toiminnan käynnistämiselle ja kehittämiselle tutkimuksen ja opetuksen tarpeista.

Jatkamme uuden yliopistomme valmistelua suunnitelmien mukaisesti. Aalto-korkeakoulusäätiö toimii säätiölain mukaisesti ja hallitus jatkaa valmistelua tältä pohjalta yliopistolain voimaantuloon saakka.

Uudistuksen keskeisin tavoite on vahvistaa tutkimuksen ja opetuksen toimintaedellytyksiä sekä yliopiston taloudellista ja hallinnollista autonomiaa."

Ensimmäinen kuukausi

Tultuani valituksi Aalto-yliopiston rehtoriksi kerroin innostuksesta, jonka idea kolmen maineikkaan yliopiston yhdistäminen minussa jo ennalta oli herättänyt. Oltuani nyt runsaan kuukauden ajan mukana varsinaisessa rakennustyössä, olen iloisesti yllättynyt siitä tarmokkuudesta ja vahvasta motivaatiosta, jolla koko yliopistoyhteisö on hankkeessa mukana. Lukuisat eri työryhmät ovat koonneet yhteen kolmen yliopiston edustajat. Näissä ryhmissä on käyty vilkasta, kriittistä, moniarvoista ja ennen muuta innostunutta keskustelua uuden tilanteen tarjoamista mahdollisuuksista.

Kiinnostusta Aalto-yliopisto herättää myös kansainvälisessä yliopistoyhteisössä. Osaamiseen perustuvan yhteiskunnan muodostuminen edellyttää yliopistojen uudistumista eri puolilla maailmaa. Aalto-yliopistoa pidetään ennakkoluulottomana hankkeena ja yliopistojen uudistumisen edelläkävijänä. Erityisesti kiinnostusta ja osin jopa ihmetystä on herättänyt se ripeys ja päättäväisyys, jolla hanketta on viety eteenpäin. On selvää että näin nopea eteneminen ei olisi mahdollista ilman koko yhteisön sitoutumista hahmotettuun päämäärään.

Olen korostanut eri yhteyksissä tutkimusta ja opetusta sekä näiden edellytysten merkittävää parantamista yliopistojen muutoksen ytimenä. Tästä olen saanut palautetta, jossa on kysytty nykyisen hallinnon ja tukipalveluiden roolia muutoksessa ja uudessa yliopistokehyksessä. Millainen rooli hallinnossa ja palvelutehtävissä työskentelevillä ihmisillä on uudessa Aallossa?

Minusta nykyisten yliopistojen hallinto ja erilainen yliopistojen palvelutoiminta on laadukasta ja toteuttanut erinomaisesti sitä tehtävää, jota varten ne ovat kehittyneet. Tulevaisuudessa yliopiston oikeushenkilöaseman muutos ja vaatimukset tutkimuksen ja opetuksen laadulle haastavat kuitenkin myös hallinnon ja palvelutoiminnan. Selvää on, että tehtävien sisällöt muuttuvat jo pelkästään uuden oikeushenkilöaseman johdosta. Toisaalta maailmanluokan tutkimus ja opetus tarvitsevat entistä paremmat tukirakenteet ja palvelut, jotka rakentuvat vahvan ammattitaidon ja jatkuvan kehittymisen varaan. Näin luodaan edellytykset tutkimuksen ja opetuksen kehitykselle, rohkeille avauksille ja laadukkaalle toteutukselle. Yliopistojen hallinto ja palvelut ovat siis avainasemassa onnistuneen muutoksen aikaansaamisessa.

Näen siis yliopistouudistuksen haastavana ja innostavana mahdollisuutena myös hallinto- ja palveluhenkilöstön oman osaamisen kehittämiselle. Myös nämä on nähtävä alueina, joissa voimme olla kansallisen tason edelläkävijöitä ja kansainvälisesti parhaiden käytäntöjen luojia. Saamassani palautteessa on ollut esillä työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen liittyvät asiat. uskon että näihin voidaan vaikuttaa myönteisesti tehtäväkuvia selkeyttämällä, luomalla mahdollisuudet urakehitykselle ja ennen muuta vahvistamalla osaamisen ja henkilökohtaisen kehittymisen tukea myös hallinto ja palvelutehtävissä oleville henkilöille. Tässä haluan meidän hyödyntävän parhaita kansainvälisiä käytäntöjä ja esimerkkejä niin yliopistosta kuin yrityksistäkin.

Yliopistouudistuksen vertaisia muutoksia tapahtuu harvoin. Pienemmän mittakaavankin muutokset herättävät epävarmuutta omasta henkilökohtaisesta ja tai oman yksikön tulevaisuudesta. Itse olen korostanut koko Aalto-yliopistoa mahdollisuutena. Hanke ei ole saneerausprojekti, vaan aidosti uudenlaisen yliopistokonseptin luominen. Se tarjoaa ennen muuta mahdollisuuksia osaamisen kehittämiselle, uudenlaiselle urakehitykselle ja mielekkäiden tehtäväkokonaisuuksien luomiselle.