16.6.2009

Kesän kynnyksellä

Juuri ennen kesälomia saimme tiedon, että eduskunta on hyväksynyt paljon keskustelua herättäneen yliopistolain. Olemme saaneet kansanedustajiltamme mandaatin lähteä toden teolla perustamaan Aalto-yliopistoa!

Kesän aikana työstämme hallituksen ja muutostiimien kanssa uuden yliopistomme organisaatiota, johtosääntöä ja kehityssuunnitelmaa. Loppukesästä pääsemme keskustelemaan näistä yhteisön voimin. Palautekeskustelu uuden yliopiston arvoista on juuri päättynyt, ja tämän keskustelun tuloksia pääsemme myös kesällä analysoimaan.

Sain ensimmäiset tutkimuksen arvioinnin tulokset paneelien puheenjohtajilta viime viikon perjantaina. Kuten asiaan kuuluu, saimme sekä ruusuja että risuja. Meillä on monia aivan kansainväliseen kärkeen sijoittuvia tutkimuksen huippuyksikköjä, mutta tarvitsemme kansainvälisemmän otteen toimintaamme. Arvioinnin tulokset julkaistaan syyskuun alussa, jonka jälkeen tavoitteenani on käydä palautekeskustelua arviointiin osallistuneiden yksiköiden kanssa.

Erilaisten palautekanavien kautta olen saanut runsaasti mielipiteitä ja ehdotuksia. Palautelaatikoihin tuntuu päätyvän paljon muutosvaiheen turhautumista. On hyvä, että sille on kanavansa. Sekä positiivinen että negatiivinen palaute otetaan huomioon suunnittelua jatkettaessa.

Yliopiston uusi visuaalinen ilme herättää tunteita sekä puolesta että vastaan. Kilpailun voittanut ehdotus on se lähtökohta, jonka pohjalta uusi logomme ja koko visuaalinen ilmeemme suunnitellaan - aivan sellaisenaan sitä ei toteuteta. Olen itse mukana visuaalisen ilmeen suunnitteluryhmässämme, ja olen vakuuttunut siitä että työn tuloksena saamme uudelle yliopistolle loistavan tunnisteen. Brändi muodostuu sisällöstä, logon ja visuaalisen ilmeen tehtävä on jäädä mieleen muistuttamaan ainutlaatuisesta toimintatavastamme.

Paljon huolta tuntuu herättävän konkreettisten toimenpiteiden vaatimattomuus tässä vaiheessa. Tästä voi vain todeta, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty: ennen yliopistolain voimaantuloa emme ole voineet lähteä uudistuksia tekemään. Syksyllä voimme, ja ensi vuoden alussa pääsemme toden teolla kehitystyön kimppuun!

Ensimmäisiä konkreettisia toimenpiteitä ovat olleet tutkimuksen ja opetuksen ideakilpailut. Yksi yhteinen tutkimushanke, aivoAalto, on jo käynnissä ja useille uusille opetussuunnitelmille on myönnetty syksyksi rahoitus. Monilla tärkeillä kehitysalueilla - kuten IT-palvelujen tarjonnassa - olemme tekemässä välittömien toimien suunnitelmaa, jotta parannuksia voitaisiin lähteä toteuttamaan jo ensi syksynä. Uskon, että Aalto-yliopiston kehityssuunnitelman ja siihen liittyvien toimeenpanosuunnitelmien valmistuminen vuoden vaihteessa lisää luottamusta siihen, että olemme aidosti ja konkreettisesti tekemässä entistä parempaa yhteistä yliopistoa.

Toivotan kaikille aaltolaisille aurinkoista ja rentouttavaa kesälomaa!

8.6.2009

Mitä ajattelin Intiassa

Vietin viime viikon vietin Intiassa, jossa olin vieraana juuri väitelleen jatko-opiskelijani häissä. Kokemus oli järisyttävä ja tarvitsen varmasti muutaman viikon sulatellakseni viikon kokemuksia. Päällimmäinen muisto on intialaisten isäntien varaukseton ystävällisyys ja vieraanvaraisuus. Matkan varrella kävimme taukoamatta vilkasta ja äänekästä keskustelua mm. kotimaidemme historiasta ja nykypäivästä, lasten kasvatuksesta, koulutuksesta, uskonnoista ja vapaa-ajattelusta, kaupungistumisen vaikutuksista, ympäristöongelmista ja maailman tilasta.

Matkan aikana sain tietysti myös vaikutteita Intian kaiken kattavasta pluralismista; monen uskonnon, kymmenien erilaisten kielten ja valtavien sosiaalisten ja taloudellisten erojen leimaamasta yhteiskunnasta. Köyhyys on edelleen kouriintuntuvaa, ihmiset nukkuvat yönsä kaduilla tai pelloilla, hotellin henkilökunta herää sisääntuloaulan lattialta ja kaikkialla on äitejä lapsineen kerjäämässä. Kaupunkisuunnittelu on lapsenkengissä ja liikennekulttuuri tarvitsisi todellisen renessanssin. Koulutusta arvostetaan. Eräskin tapaamani perhe kuluttaa 75% tuloistaan kouluttaakseen ainoan poikansa. Vaikka peruskoulutus on sekä pakollinen että ilmainen Intiassa, korkeampi koulutus on yhä kallista ja harvojen ulottuvilla. Oman yhteiskuntamme verovaroin toteutettava koulutus on etuoikeus, johon pitää suhtautua kunnioituksella ja vastuuntuntoisesti.

Täällä kotimaassa yliopistolain valmistelu jatkuu, kuten myös Aalto-yliopistoon valmistautuminen. Intian kokemuksestani motivoituneena ryhdyn ensi viikolla jatkamaan Aalto-yliopiston perustamista innostuneesti, kunnianhimoisesti ja ehdottoman vastuullisesti - tietoisena siitä, että meillä on pieni mutta tärkeä rooli kestävän kehityksen takaamisessa tulevaisuuden sukupolville, Suomessa ja maailmassa. Meille yksi yhteinen kysymys voisi olla: miten uusi Aalto-yliopisto voisi toimia auttaakseen Intian ja muiden maiden köyhimpiä opetuksen ja tutkimuksen äärelle?