16.10.2009

Matkamuistoja Soulista ja Kiotosta

Viime kuussa osallistuin kahteen kansainväliseen vaikuttajafoorumiin, International Presidential Forumiin Soulissa ja Science and Technology in Society Forumiin Kiotossa. Molemmissa pääaiheina olivat kestävä kehitys ja ilmastonmuutos, lama ja siitä selviäminen sekä innovaatiojärjestelmien kehittäminen.

Soulissa todettiin, että yliopistot eri maissa selviävät lamasta eri tavoin. Yhdysvalloissa koko koulutusjärjestelmän rahoituspohja on vaikeuksissa: yliopistojen oman pääoman tuotot ovat romahtaneet, osavaltiot säästävät julkisissa menoissa ja lukukausimaksutulot pienenevät opiskelijoiden taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Tässä tilanteessa voi olla ylpeä siitä, että Suomi satsaa lamasta huolimatta koulutukseen ja tutkimukseen turvatakseen laman jälkeisen tulevaisuutensa.

Kiotossa keskusteltiin maiden ja alueiden eriarvoisuudesta, kun kestävän kehityksen mittareina ovat elintarviketuotanto, vesi ja energia. Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä koulutuksen ja teknologian roolia pidettiin tärkeänä. Yritysmaailman ja hallitusten yhteistyötä tarjottiin ratkaisuksi sosiaalisten ongelmien ja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Useissa puheenvuoroissa vedottiin yhteisvastuuseen. Meillä on vain yksi maapallo.

Koulutusjärjestelmien yhteisenä haasteena on korkeatasoiseen tutkimuksen ja opetuksen takaaminen kaikilla tasoilla. Lisäksi konferenssien puheenvuoroissa kannettiin huolta opiskelijoiden kiinnostuksesta teknis-tieteellisille aloille sekä riittävän opiskelijamäärän turvaamisesta vasta muodostumassa oleville tulevaisuuden työaloille. Tutkimuksen ja opetuksen yhteyttä korostettiin laajalti. Eräässä puheenvuorossa jopa esitettiin tutkimuksen olevan arvokasta vain korkeatasoisen opetustarjonnan takaamiseksi.

Innovaatiojärjestelmien kehittäminen on edelleen haasteellista. Yhtään patenttiratkaisua ei ollut näkyvissä. Kokouksissa mietittiin, kenen vastuulla on yliopistojen osaamisen saattaminen yhteiskunnan käyttöön. Onko teollisuudella ja yhteiskunnalla riittävästi osaamista uuden tiedon ostajana? Pitääkö yliopistojen keskittyä keksintöoikeuksien omistamiseen vai edesauttaa keksintöjen hyödyntämistä?

Myös yliopistoissa tehtävän perustutkimuksen pitkää aikajännettä pohdittiin. Ratkaisevan havainnon ja siihen perustuvan innovaation välinen aikajana voi olla 100 vuotta. Tämä huomio ehkä parhaiten havainnollistaa yliopistojen roolia nimenomaan uuden tiedon tuottajana. Tiedon hyödyntäminen puolestaan edellyttää monen eri toimijan pitkäjänteistä yhteistyötä.

Täällä Aallossa olemme aloittaneet akateemiseen maailmaan soveltuvan johtamisjärjestelmän pohtimisen satapäisen yliopistoamme eri tasoilla johtavan joukon voimin. Aalto Leadership –ohjelmasta kuulet lisää vielä myöhemmin!